tiistai 24. maaliskuuta 2009

Tuppisuu

Olen hiljaista sorttia. Suuremmassa seurueessa minun on usein vaikea saada suutani auki. Ja tämä harmittaa minua välillä.
Jutustelukin on vaikeaa, se sellainen, kun yritetään jutella niitä näitä jonkun puolitutun tai tuntemattoman kanssa.

Lasten myötä olen hieman "vapautunut", mutta olen kai kuitenkin vähän erakko ja koen, ettei kukaan jaksa kiinnostua ja kuunnella juttujani. Tai sitten pääni on oikeasti aivan tyhjä. Ei vain tule mitään mieleen. Tätä on sattunut viimeaikoina, kun olen tavannut muiden lasten vanhempia leikkipuistoissa tms. Aina voi tietysti puhua lapsista, mutta mitä heistäkään nyt aina jauhamaan...

Järjestääkö joku kepeän keskustelun -kursseja tyhjäpäisille? Oikeasti, en kuitenkaan osallistuisi.

4 kommenttia:

PiKo kirjoitti...

Voi ystävä rakas. JOs katsotaan tätä "sekopäistä seurakuntaa" missä ollaan oltu, se on ihme että KUKAAN saa sanottua mitään siltä räpätykseltä...

Sun seurassa on aina ollut mukava olla, äläs huoli. Me Tyhjännaurajat vasta itsestämme pösilöt tehdään.

Hei, KIITOS valtavasti paketista, se saapui eilen. Mukava kun on pari erilaista tuttipäätä nyt, voi testailla taas että toimisiko joku hieman paremmin.

Aurinkoisia päiviä toivotellen
Koko Lauma Täältä

Mervi P. kirjoitti...

Kiitos Piuku! Mulla taisi olla vähän (ai vähän?) musta päivä tuolloin... Joskus sitä vertaa liikaa itseään toisiin äiteihin, jotka vaikuttavat todella "super"- sellaisilta. Yritän lopettaa tämänkin piirteeni... ja uskoa, että olen PARAS äiti omille lapsilleni!

Hyvä, jos pulloista on hyötyä! Ja aurinkoa sinnekin!

Meri kirjoitti...

Höpsis, sujuvaan keskusteluun tarvitaan aina myös niitä, jotka osaavat kuunnella ja antaa tilaa eikä vain niitä, jotka täyttävät maailman omalla puheellaan. Itsekin erakkoluonteisena olen antanut itselleni luvan olla vapaa-ajalla vähän mutistinen, kun työssä pitää olla niin yltiösosiaalinen.
Ja en ole koskaan pitkästynyt seurassasi.
Terveisin yksi tilkkuhöperö.

Mervi P. kirjoitti...

Kiitos ystävät! Olette niin kannustavia! :)
Olen kyllä joskus sanonutkin, että puhe on välillä yliarvostettua...