Kun oikein suututtaa ja ahdistaa kodin sotkut eikä oikein aika tai voimat riitä aloittamaan putsausta, olen keksinyt hyvän "selviytymiskeinon"ajatustasolla:
kun olen kuollut, haluanko että lähimmäiseni sanovat minun olleen erittäin siisti ihminen, vaikkakin vähän kireä ja äkäinen VAI haluanko, että he sanovat, että minulla oli aikaa olla lasteni kanssa ja olin hyväntuulinen ja muita ajatteleva.
Pyrin jälkimmäiseen :) (toivoen, että en kuitenkaan heitä veiviäni piiitkäään aikaan)
Joulustressiä tai -kiirettä en tänä vuonna vielä ole saanut aikaan, vaikka vielähän tässä ehtii...
Lahjat on tosin pääosin hankittu (lähinnä lapsille), kortit lähetetty, yksi paketti odottaa postitusta huomenissa samoin päiväkodin "tätien" kuohuviinien vienti. Siinäpä ne. Jouluruoista tärkein on meillä kala, joten sen aika on vasta ensi viikolla.
Olenko jotain unohtanut vai miten tää tuntuu näin helpolta?
1 kommentti:
Hieno periaate, mä taidan lähteä tohon samaan.
Ihmiset muistakoot minut sottuisen leppoisana ilopillerinä, eikä rätti kädessä ravaavana raivokimppuna.
Vielätaaslisää Iloista Joulua- toivottelua sinne!
Lähetä kommentti